Materiaalien tuntumasta ja käsitöiden terapeuttisesta vaikutuksesta

Tänään lankalauantaina olen pohtinut hieman lankamateriaaleja ja niiden tuntumaa sekä hieman myös käsitöiden merkitystä hyvinvoinnin lisääjänä. Monet käsitöitä tekevät tietävät, että materiaalivalinnoilla on tärkeä merkitys työn lopputuloksen kannalta. Yhtä tärkeää on kiinnittää huomiota materiaalin tuntumaan – tuo niin suurta iloa työstää sellaista lankamateriaalia, joka on itselle mieluisan tuntuinen! Täytyy myöntääkin, että olen suuri tuntuma-fiilistelijä, joka rakastaa niin pehmoisia makrameelankoja kuin karheitakin materiaaleja sekä mikromakrameesolmeilussa käytettäviä vahattuja nyörejä, jotka tuntuvat sormissa aivan kuin nahalta. Olen havainnut, että eri tuntumat käsitöitä tehdessä tuovat eri mielleyhtymiä ja jotkin materiaalit saattavat viedä tiedostamattomastikin menneisyyden muistoihin tai lapsuuden kokemuksiin.

Koronapandemian alkaessa, kun kaikki vietimme aikaamme kotioloissa, minua ei jostain syystä huvittanut kovinkaan tehdä makrameesolmuja tai työstää pehmeistä makrameelangoista koruja. Kun keväällä 2020 maailma meni sulkutilaan ja epätietoisuus tulevasta kalvoi mieltä, silloin kaikkein terapeuttisimmalta tuntui sellainen aivot narikkaan -tekeminen. Sinä keväänä minua kiinnosti kovasti rengaskudonta ja loimitinkin monta metallirengasta valmiiksi kalalangalla, aikomuksena täyttää ja ikäänkuin "värittää" eri kudonnan keinoja käyttäen ne renkaat eri lankamateriaaleilla. Kuitenkin monta rengaskudontatyötä jäi minulla kesken, sillä nautin eniten vain siitä kalalangan napakasta kieputtelusta. Loimitin jopa vanhan hulavanteen valmiiksi, mutta se jäi eräänlaiseksi ikuisuusprojektiksi, sillä vielä tänä päivänä puoliksi langoilla koristeltu vanne kaipaa edelleen lankoja täytteekseen. Projektin loppuun saattaminen vaatinee varmaankin jonkinlaista psyykkistäkin työstöä, sillä rengaskudonta yhdistyy nyt mielessäni kevään 2020 haastaviin hetkiin.

Joka tapauksessa, käsitöiden terapeuttinen ulottuvuus ei monestikaan liity siihen lopputulokseen pääsemiseen, vaan nimenomaan siihen prosessiin. Se kalalangalla kieputtelu synkän koronakevään aikana oli juuri sellaista toimintaa, jossa yksinkertainen käsillä tekeminen auttoi työstämään vaikeita ajatuksia. Napakka, venymätön loimilanka toi mieleeni monta asiaa, kun sitä työstin. Kalalangan tuntuma toi mieleeni aluksi viulun kielet, soitin siis viulua ala-asteella. Mitä pitempään työstin kalalangalla niitä renkaita, mieleeni tuli jostain muistojen syövereistä se lankapeli, jota pelattiin lapsena kotona. Kuinka moni muistaa sen? Se naruleikki (engl. cat´s cradle), jossa langan päät solmittiin, ja toinen ensin teki muodostelman kämmenien väliin langasta ja toinen jatkoi kuviota ja idea oli tehdä niin pitkään, että lanka menee toisella solmuun.

Niitä renkaita työstäessäni muistin sillä hetkellä lapsuudesta sen, kun lainasimme siskojen kanssa äitin lankakaapista valkoista kalalankaa ja leikimme sitä lankapeliä. Tällä kalalangalla loimen tekeminen toi eräänlaista lohtua siinä hetkessä, kun elettiin aika pelon sävyttämiä aikoja. Käsitöillä voi todellakin olla lukuisia hyvinvointiin lisääviä vaikutuksia – käsityöt muun muassa kehittävät aivojen hyvinvointia, oppimista, koordinaatiokykyä, käsien motoriikkaa ja lisäävät luovuutta sekä voivat alentaa stressiä, joten käsityöharrastuksia ei todellakaan tulisi aliarvioida!

Halusin opettaa lankapelin myös lapsilleni ja kuvasimme siitä videon, joka löytyy Instagram-sivuiltani. Opin myös nyt aikuisiällä, kuinka pelata sitä yksin – sekin on aika rentouttavaa sormien jumppaa silloin, kun aivot kaipaavat muuta ajateltavaa ja sormet muutakin tekemistä kuin puhelimen ja somen selaamista. Mukavaa yhdessä tai yksin tekemistä vaikkapa näin pääsiäisloman ajaksi! Olisi hauska kuulla, onko tämä lankapeli sinulle tuttu lapsuudesta? Entä koetko, että käsityöt ovat tuoneet elämääsi jotain hyvinvointia lisääviä vaikutuksia?

Hyvää ja rentouttavaa pääsiäisen aikaa,

/Leena